tiistai 19. maaliskuuta 2013

Our roots say we're sisters, our hearts say we're friends

Otsikossa olevan sanonnan löysin netissä haahuilemalla. Noh, tämän postaussarjan ajattelin käsittelevän rakkaimpiani; eli perhettä. Ensimmäisenä haluankin mietiskellä tärkeää ihmistä - Siskoani, parasta ystävääni, tiiliseinää jota päin juosta ja nauraa sen jälkeen kuhmu otsassa. Sillä sitä kaikkea Hemmi minulle on.


Hemmi on 17, kohtapuoliin 18 vuotta täyttävä tyttönen. Hän käy lukiota ja viettää vapaa-aikaansa nukkuen, netissä liidellen, haaveillen, sarjoja (kuten the Walking Dead) katsoen ja kanssani Taikonissa piirrellen sekä randomisti sekoillen. Enkä nyt sekoilulla tarkoita mitään negatiivista, vaan esimerkiksi saatamme nauraa jollekkin sanaväännökselle keskenämme pitkin lattioita ties kuinka kauan ja vanhemmat paikalle osuessaan kohottavat kulmiaan ja jatkavat matkaansa koska eivät yksinkertaisesti ymmärrä.

Vaikka emme asukaan kokoaikaa toistemme seurassa, (koska meillä on eri äiti ja äidit luonnollisesti eivät asu saman katon alla.) olemme silti kokoajan toistemme lähellä. En tiedä miten tulen selviämään opiskeluajasta pois kotikaupungista, koska Hemmi jää tänne. Onneksi on puhelimet (joita käytämme päivittäin) facebook (jota käytämme päivittäin) ja aina voi mennä poissaolevan sänkyyn makaamaan pehmolelujen keskelle nuuskuttelemaan toisen tuoksuja ja olemaan hitusen lähempänä.



Hemmi on minulle paitsi sisko, myös paras kaveri. Oikeastaan en osaa sanoa kumpi on meriiteissä ensimmäisenä. Hemmi ymmärtää minua silloin kun kukaan muu ei ymmärrä, jaksaa tuskailujani silloin kun en edes kehtaa tuskailla muille, Heittää minua mehupurkilla kun menen liiallisuuksiin ja jaksaa aina joskus jopa olla kynsinä lakkailuilleni vaikka inhoaakin lakkauksen aiheuttamaa tunnetta kynsillä. Hemmi jakaa saman intohimon kanssani, nimittäin KIRJAT. Molempien jättikirjahyllyt, jotka meidän oma iskäliini on vartavasten meille teetättänyt, on täynnä kirjoja ja molemmilla on ainakin 2 kirjaa kokoajan kesken. Hemmi on meistä kahdesta myöskin se tyttömäisempi, muotitietoisempi ja meikkaustaitoisempi, se joka opettaa minua kävelemään korkokengillä. Hemmin erikoistaitoihin kuuluu valokuvaus, joka onkin yksi hänen lempipuuhiaan.



Hemmillä on suuri elämän rakkaus; Taneli. Meidän oma pieni karvareuhka jolla on elefanttiakin suurempi sielu. Tameli rakastaa Hemmiä takaisin, ja näillä kahdella onkin erikoislaatuinen suhde. Jos minä katsonkin Tanelin päälle väärällä hetkellä, seuraa huutoa ja murinaa sekä hännänheilutusta ja pahimmillaan komentavaa haukkua." Älä jumalauta tuijota siinä!" Hemmi sen sijaan saa riepottaa Tamppia kuinka haluaa, laittaa sille rusetteja päähän ja leikkiä Danielaa, tyttömäistä hempukkaa (tämä kyllä vähän hävettää Tamppia mutta se sietää sen silti) ja laulaa sille kummallisia lauluja pelkällä hermostuneella mutta rakastavan hyväksyvällä murahduksella. Hemmi on paitsi rakastava ja hyvin paljon rakkautta ja hellyyttä sisältävä ihminen, myös varsin kipakka tapaus sille päälle sattuessaan. Useimmat niistä harvoista riidoista joita käymme, ovatkin jostain aivan turhasta lähinnä siksi että jokin minussa rasittaa Hemmiä ja hän ei pelkää näyttää sitä. Riitelemme kuitenkin hyyyyyyyvin harvoin ja silloinkin se on lähinnä epämääräistä sähinää ja mulkoilua.



Joskus Hemmi osoittaa rakkauttaan hyvin oudoilla tavoilla. Kuten tässä yläpuolisessa kuvassa, leikkaamalla rakkaimmalta inkkarihevoseltani hännän pois koska hänestä se kaipasi parturointia. Kehiteltiin sitten yhdessä korvaava häntä kun alkuperäisen nysä tipahti hepan pepun sisään.

Tähän on hyvä päättää. Hemmi on ja tulee aina olemaan minulle tärkein ihminen koko pienessä maailmassani, enkä tule koskaan löytämään parempaa ystävää. Ja jos totta puhutaan, en edes halua.

Jos kiinnostuit siitä, millainen ihminen Hemmi onkaan, pääset hänen blogiinsa TÄSTÄ. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro toiveet, kommentit, risut, ruusut, tänne vaan!