Nyt ymmärrän vähän paremmin syrjäytyneitä..

Tässä loppuvuodesta on ollut muutama "vapaa päivä" koulusta. Eli tehtävää on muttei tunteja... Joten olen ollut yksin kämpillä. Ja nyt ymmärrän vähän paremmin syrjäytyneitä, joita katsotaan paheksuen.

"Miksei hän vain lähde ulos?"
"Ei neljän seinän sisällä oleminen hyödytä mitään."
"Varmaan alkaa masentaa ja ahdistaa jos könöttää vain yksin kotona."

Noita olen kuullut sanottavan ja täytyy myöntää, olen joskus päästänyt tuollaisia omasta suustanikin pihalle... Ja nyt pari päivää kotona yksin vietettyäni olen tulossa hulluksi! Ahdistaa ja masentaa, kun on yksin ajatustensa kanssa sisällä. Ajatukset kiertävät kehää ja niitä alkaa ruokkia ahdistuksella ja paniikinomaisella oravanpyörä-efektillä. Ei mikään ihme siis että yksin asuvat, työttömät tai ilman opiskelupaikkaa jääneet ihmiset käpertyvät kokoon ja ulos on vaikea päästä.

 

Joulun lähestyessä tälläiset ihmiset, vihaiset ihmiset, katkerat ihmiset, pahoinvoivat ihmiset saattavat tehdä peruuttamattomia asioita. Joulua sanotaankin vuoden synkimmäksi juhlaksi juuri siksi, että se korostaa perheen ja läheisten merkitystä. Loukkaantuneet tai yksinäiset ihmiset näkevät tämän kuin punaisena vaatteena hautomilleen teoille tai impulsiivisille tekemisille. Järkytyin kun luin Iltalehden tai Ilta-sanomien (en muista enää kumman) nettisivuilta hyvin lähellä kotikaupunkiani tapahtuneesta ampumisesta. Kaksi ja itsensä haulikolla ampunut mies ei ole voinut voida hyvin...

 

Pitäkää läheisistänne huolta ja kertokaa että he ovat tärkeitä, eikä vain jouluna vaan vuoden jokaisena päivänä. Varsinkin heille jotka tuntevat olevan yksin..

Pitkästä aikaa, kanssasisareni!

Hei kaikille jotka vielä tätä hyytynyttä bloginpahasta jaksavat silloin tällöin silmäillä. Olen palannut, ainakin tämän blogitekstin ajaksi. Missä olen ollut? Vähän siellä sun täällä, voisimpas vähän jopa valottaa sitä kaikkea.

Olen viettänyt kuluneen syksyn Rovaniemellä, yliopistossa opiskellen. Kuvataidekasvatusta siis, ja vihdoin tuntuu siltä että olen oikeassa paikassa. Toki aikaa on kulunut myös yliopiston oheisriennoissa, vaikken mikään bileperhonen olekaan. Tässä juuri järkkäsimme fuksien vastuulla olleet pikkujoulut tiedekunnalle, ja oli KIVAA! Suuresta työmäärästä syntyi ihan mahtavat pikkujouluttelut, teemana Joulu Kanarialla!



Tunnistatteko nuo vasemmanpuoleiset kasvot? Reetuhan se siinä!

 Kuntoilu on jäänyt melko lailla taka-alalle, mutta onneksi en omista puntaria :D Ehkä sitten joskus. Pimeys on verottanut voimiani melko lailla, joten nukkumiselle on mennyt paljon aikaa. Voimia on myös vienyt junassa köröttelyt kotiin Vaasaan ja usein jo parin hassun päivän jälkeen takaisin tänne pohjoiseen. Jaakosta erossa olo kuluttaa voimia melko lailla, mutta onneksi hän on tulossa tänne pohjoiseen ensi keväänä, niin pääsemme rakentamaan omaa yhteistä pesäkoloa. Parisuhde on selkeästi joutunut koetukselle etäisyyden takia mutta onneksi kaikki on mennyt hyvin. Ikävä on kokoajan ja joka viikko tuntuu kuluvan hitaammin kuin edellinen...

Onneksi niinä viikonloppuina kun en ole lähtenyt käymään kotona, on rakkaita ihmisiä käynyt täällä! Omat spessutyttöni Karo ja Jenna kävivät täällä muutama viikko sitten ja vietimme mielettömän tyttöjen viikonlopun, bebat pyöri tanssilattioilla ja naurusta ei tullut loppua kuin nukkumisen ajaksi. Ihana ja piristävä viikonloppu auttoi tosissaan jaksamaan tätä pimeyttä! Myös maailman ihanin sisko Emmiläni kävi täällä yhtenä viikonloppuna ja on tulossa itseppäisyyspäiväksi tänne myös! SISTERTIME! luvassa on penkkaripuvun tekemistä ja muuta mukavaa (luultavasti jätämme kuitenkin tuntemattoman sotilaan katsomatta :D ) Muuten illat ovat kuluneet koululla hääräten tai joululahjoja tehden.

Joulu on jotain jota olen odottanut jo pitkään. En malta odottaa sitä että pääsen kotiin läheisteni luo viettämään aikaa ja syömään hyvää ruokaa. Olen toki saanut täältä Rovaniemeltä uusia ystäviä mutta perhe on aina ykkönen <3

Onkohan koko blogilla enää lukijoita? Tiedän etten ole kirjoittanut pitkään aikaan ja kynsijutut ovat vähentyneet, mutta valitettavasti aikani ja jaksuni ei ole riittänyt kynsibloggaamiseen. Olen sanonut tästä aikaisemminkin mutta toisto ei ole pahasta... tämä ei siis ole enää kynsiblogi, vaan kirjoittelen tänne kaiken maailman tuntojani tästedes kun siltä tuntuu. Koetan saada myös opiskeluuni liittyviä asioita tänne, kuten kuvia töistäni, mutten kyllä tiedä kuinka se onnistuu rikkinäisellä kameralla. Kynsiä laittelen silloin tällöin koska lakkailulle ei ole riittänyt aikaa ja energiaa kuten ennen, ja kynteni ovat kovilla näissä opinnoissa.

Pikkujoulukynnet, en muista mitä käytin näissä..