maanantai 8. huhtikuuta 2013

Hamsutyttö sairastaa, häntä hellikäämme...

Jos lääkärijutut ällöttää kamalasti niin varohan..

Hei, syy jonka takia en ole vähään aikaan blogannut ja useimmat bloggaukseni ovat olleet rehellisesti sanottuna varastosta, johtuu siitä että Nyyti on sairas. Tällä hetkellä näyttää siltä että ollaan paranemassa, mutta sitä ei koskaan pienten kanssa tiedä...

Asia on siis näin. Ennen joulua Nyytillä oli luultavasti korvatulehdus johon se sai antibiootteja.

 Mun suosima eläinlääkäri on maailman ihanin Taneli Tirkkonen, jos joku vaasan suunnalla tarvii hyvää ja nopeaa hoitoa eläimelleen niin suosittelen lämpimästi! netistä löytää puhelinnumeron, hän pitää joka ilta muutaman tunnin omassa kotivastaanotollaan Huutoniemellä ovet auki ja potilaita kohdellaan ihanasti! Kannattaa soittaa etukäteen päivällä ja kertoa mikä vaiva ja näin, niin Taneli yleensä kertoo koska voi tulla koska työskentelee leipätyökseen Seinäjoella ja on päivystävässä eläinlääkäriringissä. Joskus voi siis mennä myöhäänkin. Joo.

joten Nyyti siitä parani mutta oikean korvan taakse jäi pieni klumppu. Nyt Klumppu on lähtenyt kasvamaan, joten tein kuten eläinlääkäri neuvoi, tyhjensin sieltä mädän ja huomasin samalla että sehän on rasvaklimppi huonosti kiinnittyneenä! joten nyppäisin sen pois, paikkasin neidin ja nyt ollaan jo paljon pirteämpiä ja jaksetaan mönkiä ja reippailla enemmänkin. Toipuminen kuitenkin vie vielä aikaa, vaikka nyt onkin antibioottikuuri ja sitten saadaan vielä hamsujen omaa särkylääkettä.

Useimmat varmasti ajattelevat että hullua laittaa pieneen eläimeen niin paljon aikaa ja rahaa että hyppää eläinlääkärissä. Minusta on kuitenkin ihan sama onko kyseessä koira, kissa, lisko tai pari vuotta elävä hamsteri, jokainen on perheenjäsen ja perheenjäsenistä pidetään huolta!

Tirkkonenkin luultavasti ajattelee aina kun sinne menen että "hullu hamsterityttö" mutta ne on minulle rakkaita, ja mitäpä sitä ei tekisi rakkaimpansa eteen?

ps. Ymmärrän että tällainen elämä ja pikkuotusten rakastaminen on myös äärimmäisen tuskallista, koska niiden elämä on niin lyhyt ja kiihkeä. Olen viimesyksynä joutunut tekemään lopetuspäätöksen ensimmäiselle talvikolleni, Ristolle, ja ikävä on edelleen kova. En silti vaihtaisi niitä koskaan pois, sillä niistä on niin paljon iloa ja rakkautta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro toiveet, kommentit, risut, ruusut, tänne vaan!